Usein kysyttyä
Vaikuttaako MS-tauti työhön tai opiskeluun?
Koska MS-tauti on hyvin monimuotoinen sairaus, on vaikeaa antaa yleistä vastausta, joka sopisi kaikille. Sairaus vaikuttaa yksilöllisesti, ja oireiden voimakkuus ja tiheys voivat vaihdella huomattavasti. Oireiden vakavuus ja niiden aiheuttama toimintakyvyn huononeminen sanelevat, missä määrin sairaus vaikuttaa työhön tai opiskeluun.
Yleensä hyvänlaatuista MS-tautia sairastavat ja ne, joiden oireet ovat vähäisiä ja huomaamattomia, pystyvät jatkamaan normaalisti työtään tai opiskeluaan. Jos uupuminen on ongelma, säännölliset lepohetket voivat olla tarpeen.
Aaltomaista MS-tautia sairastavien ja niiden, joiden toimintakyky on heikentynyt, on arvioitava realistisesti tilanteensa (esim. ruumiillinen, sosiaalinen ja henkinen puoli) ja laadittava lyhyen ja pitkän ajan työ- ja opiskelusuunnitelmia. MS-potilaan tulisi neuvotella työnantajansa tai opiskelupaikkansa kanssa varmistaakseen, että hänen tilansa voidaan ottaa huomioon.
Päätös kertoa MS-taudista on jokaisen sairastuneen oman harkinnan varassa. Jos näkyviä oireita ei ole, diagnoosista kertominen ei ole ehkä tarpeen. Toisaalta esimerkiksi monet opiskelupaikat ottavat MS-potilaan tilanteen erityisesti huomioon aikatauluissa, tutkinnoissa, pääsyvaatimuksissa jne. ja säilyttävät kuitenkin tiedon luottamuksellisena.
Liikuntarajoitteisten huomioimista koskeva lainsäädäntö vaihtelee maittain. Lisätietoja MS-tautia koskevasta lainsäädännöstä ja muista työhön liittyvistä asioista voi tiedustella MS-liitosta (www.ms-liitto.fi). MS-liitolla on työllisyyteen liittyvää palvelua ja se on julkaissut myös työpaikan MS-oppaan. Kansainvälisen MS-yhdistysten liiton (The International Federation of Multiple Sclerosis Societies, IFMSS) työryhmä (The Employment Initiative) on kehittänyt Working Together -ohjelman, jonka tarkoitus on lisätä MS-potilaiden tarpeiden huomioon ottamista työpaikoilla. Ohjelmasta voi olla hyötyä sekä potilaalle että työnantajalle. Working Together -ohjelmasta saa tietoa IFMSS-järjestöstä
(www.msif.org).
